Kasvusta puhuttaessa tarkoitetaan usein melko suoraviivaista, talouteen liittyvää kasvua. Ja nimenomaan suoraviivaista, eli viivan tai käppyrän muodossa esitettyä, y-akselin lisääntymistä siirryttäessä eteenpäin x-akselilla, joka useimmiten kuvastaa aikaa. Kasvun mieltäminen näin yksinkertaisesti ei välttämättä tee sille oikeutta. Ei edes yritysten kasvusta puhuttaessa.
Luonnossa kasvu tapahtuu syklittäisenä kasvun, kukoistuksen, lakastumisen ja uusiutumisen vaihteluna. Se poikkeaa, ainakin ensivaikutelmaltaan, huomattavasti siitä suoraviivaisen kasvun mielikuvasta, jota yrityksetkin vaikuttavat tavoittelevan. Mika Korhonen on myös pohtinut aihetta tekstissään.
Entäs sitten henkinen kasvu? Mitä se on ja onko sen mittaamisessa mitään mieltä? Aiheesta on kirjoitettu kokonaisia kirjoja, mutta lähden silti leikkimään viiden pennin filosofia ja esitän oman käsitykseni siitä, mitä henkinen kasvu on.
Oma kiteytetty muotoiluni on, että henkilö haluaa kehittää itseään suhteessa menneeseen. Ja enemmän kuin haluaa: hänellä on myös näyttää tekoja, jotka puhuvat sanojen puolesta.
Ollaan ihmisiksi
Voiko tätä henkisen kasvun määritelmääni soveltaa myös yrityksiin? Nehän vain tavoittelevat suoraviivaista kasvua ja parempaa markkina-asemaa, toisinaan hinnalla millä hyvänsä. Miten niitä voisi rinnastaa ihmisiin, jotka yrittävät kehittää itseään paremmiksi enemmänkin moraalisessa mielessä? Yrityksethän koittavat vain tulla kilpailijoitaan paremmiksi rahantekijöiksi. Näin kuulen opiskeluaikaisen itseni sanovan, varmaan ihan tosissaan. Ehkä asia on kuitenkin monitahoisempi.
Kilpaileminen kyllä on yritysten DNA:ssa. Se on nähdäkseni luonnollinen seuraus ympäristöstä, missä on monta toimijaa, mutta rajallisesti resursseja. Mutta tosiasiassa merkittävä osa yrityksistäkään ei tavoittele ikuisesti jatkuvaa, eikä varsinkaan hallitsematonta kasvua. Sillä kasvu, niin luonnossa, kuin ihmisten luomissa ympäristöissä, vaatii myös uusia resursseja ja muutosta toiminnan organisoimisessa. Keväällä toista juttua varten haastattelemani kasvuyrittäjä Merius Oy:n toimitusjohtaja Hannu Sarja kiteytti asian mielestäni hienosti.
“Muutos on aina uhka. Jos sitä väärin lähtee viemään, uhasta syntyy vastarinta. Kaikkia ei voi pitää missä tahansa positiossa. Kun kasvuyritys orgaanisesti kasvaa, joitakin rakenteita ei vielä ole, vaan ne on kehittymässä. Ja se on tietynlainen kaaos. Silloin turvallisuushakuiset pidetään siellä missä on vakaampaa ja uudistusmieliset siellä, missä tehdään uutta juttua,” Sarja sanoi.
Muutos on siis eräänlainen stressitila – ja myös kasvun seuraus. Tätä varten on kehitetty erilaisia organisoitumisen malleja, joiden tehtävänä on viime kädessä vähentää muutoksesta johtuvaa stressiä, hävittämättä ketteryyttä ja luovuutta, jota muutokselta toisaalta toivotaan.
Useat yritykset tavoittelevat todellisuudessa sitä, että he löytäisivät itselleen sopivan paikan markkinasta, jolla he toimivat. Toisille se voikin tarkoittaa vain liikevaihdon kasvua, mutta toisille taas strategisia kumppanuuksia, joillekin vahvempaa erikoistumista tai brändin vahvistamista.
Yritysten rooli yhteiskunnallisina ja vastuullisina toimijoina on myös muuttunut suuresti viimeisinä vuosikymmeninä. Uusien viestintäkanavien myötä erityisesti siitä kertominen on tullut keskiöön. Osa kerrotusta on ehkä liioittelua, mahdollisesti suurikin osa, mutta silti yllättävän paljon on myös aitoa halua tehdä liiketoimintaa ympäristön ja ihmisten kannalta kestävästi.
Kolikon toinen puoli
En silti halua väittää, etteikö liikevaihdon kasvulla olisi merkitystä. Vähintäänkin sillä voi turvata yrityksen asemaa markkinoilla ja varmistella toiminnan jatkuvuutta. Lisäksi sen avulla on mahdollista tarjota työtä useammalle ihmiselle, mikä taas on yhteiskunnallisesti hyvä asia, väittäisin.
Mutta jos kasvu käsitettäisiin vain näin, vaikeammin mitattavat, mutta yhtä merkittävät hyödyt jäisivät näkemättä. Kuten se, jos työntekijät ottavat enemmän vastuuta ja kokevat onnistumiset omikseen. Tai se, että he kehittyvät työssään. Tai mikä parempaa, ihmisinä.
En osaa antaa tähän kysymykseen mitään lopullista vastausta. Voi olla, etten haluaisikaan. (Haluaisin.) En myöskään aio vetää yhtäläisyysmerkkiä ihmisten ja yritysten kasvun välille. Yritykset ovat organisaatioita ja ne käyttäytyvät kuten organisaatiot.
Mutta kuitenkin: yritykset koostuvat ihmisistä. Ehkä juuri sen takia yritysten kehittämisessä menevät helposti sekaisin “pehmeä” ja “kova” kasvu. Jos tämä hölmö, improvisoimani termi “pehmeä kasvu”, tarkoittaa niitä hankalasti mitattavia asioita – kuten ihmisten henkistä kasvua, työilmapiirin tai tekemisen laadun kasvua –, niin “kova kasvu” tarkoittaa sitten erilaisissa valuutoissa mitattavaa kasvua.
Ehkä en lähde spekuloimaan sillä, miten ne mahdollisesti kietoutuvat toisiinsa. Toteanpa vain, että molempia tarvitaan.
Tekstin on kirjoittanut Juuso Välimaa, Kasvu Openin viestintäpäällikkö, ihminen ja veronmaksaja, joka yrittää muistaa sen, että mikään ei opeta niin hyvin kuin itse tehty virhe.
Comments